Louhinnasta innostuva paluumuuttaja
Maanalaisen tilojen projektipäällikkö Jon Willberg kertoo, mitä tapahtuu maan uumenissa.
Laakson sairaala-alueelle rakentuu tulevien vuosien aikana muun muassa kaksi uutta sairaalarakennusta. Suuri osa Laakson yhteissairaala -hankkeen työstä kuitenkin tapahtuu pinnan alla ja on siten työmaavaiheessa ulkopuolisille näkymätöntä. Maan alle rakennetaan 550-paikkainen pysäköintialue ja kaksikerroksinen huoltotila. Lisäksi Laaksosta kaivetaan tunneli Meilahden sairaala-alueelle ja Auroranportilta maanalainen ajoväylä Laakson sairaala-alueelle.
Kalliota louhitaan pois runsaasti, noin 500 000 kiintokuutiometriä (m3), mikä tarkoittaa noin 2,3 kilometriä uutta tunnelia. Matka maan uumeniin on pitkä, sillä jo pelkästään sairaalarakennusten pohjan ja pysäköintihallikerroksen välille jää kymmenisen metriä koskematonta kalliota.
Sattuman kaupalla Laaksoon
SRV Infran projektipäällikkö Jon Willberg on opiskellut Otaniemen teknillisessä korkeakoulussa ja valmistunut kalliorakentamisen diplomi-insinööriksi. Louhintatyöt kiinnostivat jo ennen opintojen aloittamista.
”Minä ja dynamiitti kuulutaan yhteen”, Willberg naurahtaa ja kertoo, että sai sysäyksen alalle armeijassa.
Hän on aiemmin räjäyttänyt Helsingissä tunnelia muun muassa Kalasataman Tukkutorilla ja Lauttasaaren kunnallistekniikkatunnelissa. SRV Infraan ja Laakson yhteissairaala -hankkeeseen Willberg päätyi alkuvuonna 2022. Takana oli kuusi vuotta työskentelyä Ruotsissa ja jatkuvaa matkustelua työpaikan ja perheen välillä.
”Oikeastaan tänne töihin päätyminen oli vahinko. Selailin eräänä iltana LinkedIniä ja vähän vahingossa painoin nappia, joka laittoi 800 LinkedIn-kontaktille viestin, että etsin töitä. ’Oho’. Meni muutama tunti, ja SRV Infrasta soitettiin, että kiinnostaako työt Härmässä. Ja niin sitten palasin Suomeen”, Willberg kertaa hymyillen.
SRV Infra on SRV:n konserniin kuuluva yhtiö, joka tekee maanalaisia tiloja ja tunneleita sekä vaativia maanrakennustöitä. Laakson yhteissairaala -hankkeessa SRV Infra vastaa infran alaurakka-allianssin maan alla tapahtuvista louhinnoista ja töistä, kun taas maanpäällisistä vastaa Destia. Willbergin vastuulla on muun muassa maanalaisten infratöiden suunnittelunohjaus ja yhteistyön varmistaminen – siis se, että yhteensovitus ja tiedonkulku allianssin osapuolten ja hankkeen osioiden välillä sujuu.
Louhinta on muutakin kuin räjäytyksiä
Jon Willberg kertoo, miten tunneli saadaan haluttuun kokoon:
Ihan ensimmäiseksi poistetaan pintamaa: ruohot, kukat ja multa.
Sen jälkeen tehdään ponttikaivanto eli väliaikainen, jyrkkä ja reunoiltaan ponteilla eli metallisilla levyillä tuettu kuoppa. Kaivannossa pontein on tuettu kaikki muut paitsi yksi seinämä, josta aloitetaan avolouhinta, siis maan päällä tehtävä louhinta. Hiljalleen työ etenee kohti maanalaisia töitä.
Ennen räjäytyksiä kallioon porataan vaakasuuntaisia, noin 24 metriä pitkiä injektointireikiä, joihin pumpataan injektointisementin ja veden yhdistettä. Tämä tiivistää louhittavaa tunnelia ympäröivät kalliokaton ja -seinämät.
Sen jälkeen porataan reiät, joihin asetetaan räjäytysnallit ja aloitepanokset, jotka sitten räjäyttävät varsinaisen räjähteen. Mielikuvat tulitikkuja räjähteen vieressä raapivasta työntekijästä ovat onneksi Suomessa historiaa, sillä nallit etälaukaistaan täsmällisesti haluttuna ajankohtana.
Muutenkin työturvallisuudesta huolehditaan vimpan päälle. Ennen varsinaista räjähdystä tunneli tyhjennetään noin 100–200 metrin etäisyydeltä räjähdyspaikasta. Sitten annetaan äänimerkki – ja räjäytetään. Räjäytys kestää nykynalleilla alle 10 sekuntia.
”Ihminen aistii tärinän, vaikkei se ole rakennusten rakenteille vaarallinen. Jokaisesta lähialueen talosta on tehty riskianalyysi, joka kertoo, paljonko ne kestävät tärinää. Me myös seuraamme räjähdysten aiheuttamaa tärinää koko ajan, jotta pysymme raja-arvojen alapuolella”, kertoo Willberg.
Ja sitten rusnataan. Se tarkoittaa helposti irtoavien irtokivien poistamista katosta ja seinistä esimerkiksi kaivinkoneeseen kiinnitetyllä hydraulivasaralla, niin sanotulla rusnauskoukulla tai käsin rusnaten. Tarvittaessa isommat seiniin ja kattoon jääneet kivilohkot kiinnitetään kalliopultein. Lujituksin varmistetaan, että tunneli on käytössä turvallinen.
Rekkalasteittain louhetta
”Työ etenee hyvänä päivänä yhdessä tunnelissa jopa viitisen metriä, mutta useimpina päivinä hitaammin”, kertoo Willberg.
Periaatteessa enemmänkin voisi räjäyttää ja siten edetä nopeammin, mutta haasteita aiheuttaa Laakson keskeinen paikka: työmaaliikennettä ei voi vilkkaalla alueella lisätä määrättömästi.
Louhe on ajettava pois sairaala-alueelta, ja se onkin se näkyvin asia, jonka ulkopuoliset Willbergin hommista huomaavat.
”Ohikulkijat näkevät meistä vain kuorma-autot ja työmaatukikohdan.”
Kevään 2023 loppuun mennessä on tunnelia tehty Auroranportilta kohti Laakson sairaala-aluetta jo metritolkulla, ja louhinta jatkuu vuoden 2025 alkuun. Näiden parin vuoden aikana maan alta kulkee 50 000 louherekkaa, jopa 100 päivässä.