Alanvaihtaja nauttii monipuolisesta työstään
Allianssiyrityksiä ja niissä työskenteleviä asiantuntijoita esittelevässä sarjassa on vuorossa SRV Rakennus.
Mitä tekee rakennusalalla ihminen, jolla ei ole rakennusalan koulutusta?
Megaprojekteissa tarvitaan myös muita kuin suunnittelijoita ja rakentajia. Laakson yhteissairaala -hankkeella työskentelee kymmeniä ei-insinöörejä: esimerkiksi tradenomeja, kauppatieteilijöitä, journalisteja, sairaanhoitajia ja restonomeja. He tekevät laskutusta, tiedonhallintaa, viestintää, projektinhallintaa, asiantuntijan ja assistentin töitä ja monenlaista muuta.
Ja sitten on projektikoordinaattori Kaisa Rekola, jonka työ limittyy oikeastaan näihin kaikkiin.
SRV:llä ja Laakson yhteissairaala -hankkeella pian kaksi vuotta työskennellyt Rekola ei pääse työssään leipiintymään. Työnkuva vaihtelee päivittäin, ja hän saa myös kehittää ja kehittyä.
Moninaisia hommia Rekola on tosin tehnyt aiemminkin. On lypsänyt lehmiä ja lomittanut, kuorinut perunoita ja myynyt kirjoja. Ja työskennellyt kahdeksan vuotta matkailualalla ennen vaihtamistaan rakentamisen pariin.
Rakennusalalle Rekola päätyi vahingossa vuonna 2016. Vanhaan työhönsä väsähtäneenä hän kysyi helsinkiläisen Tripla-kauppakeskuksen työmaalla työskentelevältä veljeltään, olisiko tämän työpaikassa tarjolla mitä tahansa, ”vaikka kahvinkeittäjän paikkaa”, Rekola naurahtaa.
Sattumalta avoinna olikin työmaa-assistentin pesti, jota Rekola haki. Hänet palkattiin johdon assistentiksi.
Moninainen työnkuva innostaa
Laakson yhteissairaala -hankkeen alkutohinoissa tarvittiin jotakuta varmistamaan, että muilla oli kaikki, mitä työssä tarvitaan. Rekola tuli hankkeelle muun muassa tilaamaan kyniä, post it -lappuja ja kahvia ja huolehtimaan, että toimiston arki pyörii. Ajan kuluessa työnkuva on muuttunut ja vastuuta tullut lisää. Rekola on oppinut valtavasti rakennusalasta ja esimerkiksi projektinhallinnasta.
Nykyisin hänen työnkuvaansa kuuluu esimerkiksi laskutus, työyhteisökyselyt ja -tilaisuudet, työyhteisön osaamisen kehittäminen ja johdon tukeminen. Rekola on mukana suunnittelemassa ja koordinoimassa, miten asioita tehdään ja miten saadaan hommat rullaamaan. Kun hanke kesällä 2023 muutti työmaan kylkeen Laakson sairaala-alueelle, toimi Rekola puuhanaisena ja vastasi tilan käyttöönotosta.
”Olen todella utelias ihminen, ja kaikki uusi kiinnostaa. Tykkään siitä, että olen mukana vähän siellä, täällä, tuolla.”
Työkaverit kertovat Rekolan olevan erinomainen kokonaisuuksien hahmottaja ja aina hauskaa seuraa. Lisäksi hän kuulemma tekee erinomaista jääkahvia ja löytyy useimmiten sieltä, missä on lähin koira.
Hyvä työkulttuuri ja hyviä tyyppejä
Rekola tuli Laakson yhteissairaala -hankkeelle töihin siinä vaiheessa, kun tekijöitä pyöri toimistolla vasta parisenkymmentä.
”Muistan sieltä parin vuoden takaa tosi mukavan tyypin, joka toi toimistolle joka aamu croissanteja ja appelsiinimarmeladia”, Rekola kertoo.
Se mukava tyyppi, Juha Lempinen, on remmissä edelleen – kuten suurin osa muistakin hankkeella vuonna 2021 aloittaneista. Yhteishenki ja tekemisen meininki ovat Rekolan mukaan olleet hyviä alusta asti.
Lempisen aamupulla on vain yksi esimerkki kivasta työkulttuurista, jota Rekola vuolaasti kiittelee. Pari vuotta sitten SRV:n verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa häneltä kysyttiin, maistuuko taukokahvi paremmalta rakennusalalla.
”Todellakin maistuu, koska täällä on tauot”, Rekola huokaisee. Aiemmassa työssä hotellissa niitä ei välttämättä aina ehtinyt pitää.
Hyvästä työkulttuurista kertoo myös se, että uskaltaa kysyä tyhmiäkin kysymyksiä.
”On pelkästään plussaa, että samaan porukkaan on sekoitettu erilaista osaamista ja eritaustaisia ihmisiä. Täällä voi oppia uutta, kehittyä ja poimia palasia muiden ammattitaidosta. Kivaa on myös se, että meillä asiakas on niin lähellä”, Rekola sanoo viitaten Helsingin kaupungin ja HUSin työntekijöihin, jotka ovat olennainen osa allianssiporukkaa.
Kissanainen ei alanvaihtoa kadu
Vaihto rakennusalalle oli enemmänkin sattuman kauppaa kuin suunniteltu urapolku, mutta Rekola ei ole katunut. Päinvastoin hän on innostunut alasta, ajoittain harkinnut sille kouluttautumista ja houkutellut perässään myös vanhoja työkavereitaan.
Erityisesti hän nauttii siitä, että saa nykyisessä työssään olla mukana tekemässä jotain niin yhteiskunnallisesti merkittävää kuin isoa sairaalaa.
Lapsena Rekola haaveili isänsä ja veljensä jalanjäljissä maanviljelijän tai poliisin töistä. Jos hän joskus jättäisi rakennusalan, voisivat maanviljelijän hommat kiinnostaa edelleenkin. Tai ainakin tavallaan:
”Minulla voisi olla kissatila. Olen crazy cat lady.”